Mörökölli vieköön

Lupaan, että en enää ujostele kykyäni olla tietämätön ja tehdä asioista hauskoja. Silläkin uhalla, että se jonkun mielestä mitätöi uskottavuuteni ammattilaisena. Toivon myös, että osaan hauskuuteni niin, että en loukkaa.

Luulen, että hauskan kautta meneminen on lahjani muille ihmisille. Jo lapsena minua moitittiin tyhjän naurajaksi. Olen siis luontaisesti taipuvainen näkökulmien avaamiseen ilon kautta. Ei vitsejä ja viihdettä vaan kykyä katsoa tätä hetkeä myös hilpeyden ikkunasta. Hilpeyden ikkunassa on lempeyden ja armollisuuden lasit.

Kun emme ota itseämme (ja niitä niin tärkeitä asioitamme) ihan kuoleman vakavasti, niin löydämme nopeammin rohkeutta ja reittejä kohden parempaa toimintaa.

Annan siis itselleni luvan olla hauska ja tietämätön tai mörökölli minut vieköön! Mille sinä annat itsessäsi luvan?

Tuija Tähtinen